Minä etsin - kauniita sanoja, oivalluksia, etsin ITSEÄNI muiden sanoista. Etsin vastakaikua ja selkeää muotoilua, sillä olen itselleni epäselvä, vain hämärästi sanoiksi puettavissa. Etsin osatotuuksia, joista rakentaa maailmani, etsin minuun sopivia totuuksia. Voiko sitä - - miksi sitä kutsuisi, perusluonnetta? Pohjimmaista olemusta? Voiko sitä muuttaakaan? Olenko vain - hiljalleen itselleni avautuva vyyhti? Kuten Schopenhauer sanoisi: itsensä tiedostava tahto. Tai ehkä Nietzsche, ja moni muukin: tule siksi mikä olet.
Se on minä, jonka löydän kaikkialta, ja jota yhtä lailla joka paikasta etsin.
Se on minä, jonka löydän kaikkialta, ja jota yhtä lailla joka paikasta etsin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti